Suhteeni Kimiin

Urheilulehdessä oli yksi mielettömän hyvä kolumni, joka oli pakko laittaa tänne. Kaikki krediitit siis sen kirjoittajalle eli Ari-Pekka Lahdelle ja Urheilulehdelle.

Minulla on suhde Kimi Räikkösen kanssa, vaikken lähetäkään hänelle tekstiviestejä. Suhteemme sai alkunsa, kun olin ostamassa itselleni jouluviinoja Espoon keskuksen Alkosta. Kimi saapui kavereineen Alkon ovesta sisään, kalju turvamies seurasi kaikkea vierestä.

Hänen onnekseen Alko oli tyhjä, yksi juoppo yritti esittää selväpäistä italialaisella viiniosastolla.

Ennen tuota kohtaamista suhteeni Kimiin oli välinpitämätön, en pitänyt autourheilusta, ajattelin sen kuvastavan ihmislajin äärimmäistä idiotismia. Ihmettelin, miksi ihmiset seuraavat bensan kulutusta, upporikkaita, jotka istuvat tuhatta ja sataa kulkevissa menopeleissä.

En ymmärtänyt, miksi he sietävät korvia huumaavaa meteliä, tappavan tylsää kilpailua, jossa ei tapahdu mitään, ellei joku keskeytä tai aja kolmea sataa seinään. Tuomitsin suomalaisen formulakansan typerimmäksi ihmisryhmäksi, mitä maa päällään kantaa, sikailijoiksi, jotka vetävät päänsä täyteen ja käyvät joukolla huorissa Unkarin Hungaroringillä.

Ajattelutapani muuttui, kun kohtasin Kimin Alkossa. Hän oli lyhyt, paljon lyhyempi kuin minä. Hänen äänensä oli vielä pahempaa määkimistä luonnossa, hänen puheestaan ei saanut mitään selvää. Kun hän astui Alkoon, oli kuin jumalallinen ilmestys olisi saapunut ruton kourissa kituvan kansan pariin.

Minä ja juoppo olimme ruttolaisia ja Kimi oli tietenkin Jeesus.

Katsoin, miten Jeesuksemme lastasi hurjat määrät lonkeroa ja viinaa ostoskärryihin, hänen opetuslapsensa kysyivät lupaa, saavatko he lastata viinakuormaan vielä yhden pullon ja Jeesus nyökkäsi. Sitten hän maksoi kortillaan ostokset ja poistui Alkon ovesta. Kalju turvamies seurasi perässä ja suuri tilataksi kaahasi takaisin taivaan valtakuntaan.

Alkon myyjä tuijotti kuittia, jossa komeili Kimi Räikkösen nimikirjoitus, sitten hän totesi Kimin vaikuttavan ihan tavalliselta kaverilta. Minä nyökkäsin, olin samaa mieltä, olihan Kimikin ollut ostamassa jouluviinaa, aivan kuten minäkin.

Nyt suhteeni Kimiin on kestänyt pitkään, olen seurannut tiiviisti hänen tekemisiään. Yhtäkkiä minä olen kiinnostunut siitä, miten Ferrari-tiimi pärjää.

Enää en ajattele vihaavani autourheilua, nyt Kimi on minun kaverini. Toivon, että hänelle pystytetään monta patsasta, voin käydä ihailemassa niitä sitten. Silloin minusta tuntuu siltä, että tuossa patsaan kohdalla seison minä itse.

Tai voisin seistä, jos elämäni olisi mennyt toisella tavalla. Niin minä uskon ja toivon, että Kimin patsaisiin laitetaan tulevaisuudessa äänisyntetisaattorit, silloin suhteeni Kimi Räikköseen syvenee entisestään.

Ari-Pekka Lahti
Urheilulehti 17/2008